Tilkkutyökurssilla Sadun opeissa

Viime viikolla osallistuin Oulun kansalaisopiston tilkkutyökurssille. Opettajana meillä oli Satu Itäpää, joka valitettavasti on muuttamassa takaisin synnyinseudulleen Lahteen. Valitettavasti sen vuoksi, että me täällä Oulun seudulla menetämme idearikkaan ja innostavan opettajan, mutta toisaalta taas toivotan Sadulle onnea uusiin ja ”entisiin” ympyröihin.

Me kurssilaiset olimme ihana sekamelska ”elämäntapatilkkuilijoita”, vasta-aloittaneita ja kaikkea siltä väliltä, juuri se teki kurssista antoisan ja värikkään. On mukavaa huomata, että ryhmään voi tulla juuri sellaisena kuin on, ja yhteisen harrastuksen yhdistämänä pääsee vaihtamaan mielipiteitä tilkkutöistä ja kaikenmaailman asioista. Pääkopan parannusta luovuuden kera parhaimmillaan.

Yrittäminen on aika yksinäistä puuhaa, jonka vuoksi aion vastakin osallistua kursseille, joilla tutustuu uusiin ihmisiin ja saa uusia virikkeitä opettajalta ja muilta kurssilaisilta. Oppia ikä kaikki, onneksi en vielä koskaan ole tuntenut osaavani kaikkea, tällaisiakin juttuja kuulee ”kyliltä”, ettei osallistuta sen vuoksi, että osataan jo kaikki? Miten se on mahdollista?

kysyy ikuinen oppija

Aloitin kurssilla uuden vesivärityön, kuva tulee heti galleriaan, kun saan sen valmiiksi.

Jätä kommentti 12/6/2006

Vanajanlinna – kerran elämässä tapahtuma

Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna minulle tarjoutui mahdollisus osallistua leikkimieliseen golfkisaan varmaan yhdellä Suomen parhaimmmista, ellei jopa parhaalla golfkentällä, Hämeenlinnan Vanajanlinnassa.

Puitteet olivat erinomaiset, sää suosi ja seura ensiluokkaista. Jälleen kerran kävi toteen se, minkä olen omakohtaisesti usein ”vieraassa seurassa” pelatessani todennut; pelikaverit mukavia, kannustavia ja rentoja, juuri sellaisia pelimiehiä osui jälleen kerran omaan neljän hengen ryhmääni. Fiksuja ja ymmärtäväsiä miehiiä kaikki tyynni.

Oma peli sujui joten kuten, enimmäkseen huonosti, mutta muutama onnistuminenkin sattui ja sen vuoksi on kiva taas harjoitella lisää. Kausi on vasta aluilaan.

Kiitokset Ahavan Pekalle ja kumppaneille järjestelyistä, olisihan tuo komiaa pelata ensi vuonnakin.

Jätä kommentti 12/6/2006

Muutto metrin päähän

..kuinka voikaan ottaa koville muutto metrin päähän eli työhuoneesta tuli makuuhuone ja makuuhuoneesta tuli työhuone. Voitte vain kuvitella, mikä nippeleiden ja nappeleiden määrä tulee vastaan mistäkin laatikonpohjalta.

Kaikkein kamalinta tai antoisinta on ollut se, kun löytää kauan-sitten-kadonneen ja jo-unohduksiin-joutuneen keskeneräisen tilkkutyön kaappien kätköistä tai pikkuruisesta pahvilaatikosta. Löytämisen hetkellä sitä joko riemastuu tai huvittuu, riippuen siitä, kuinka kauan sitten työ on jäänyt keskeneräiseksi. Saattaa muistua mieleen yhtä sun toista, esim. mitä ihmettä minä oikein olenkaan suunnitellut vuoden 1996 syksyllä, että tällaiseen olen ryhtynyt. Toisinaan on vaikea muistaa, mikä se niin sanottu juttu oikein olikaan, sillä tänään keskeneräistä työtä katselessaan sitä ei ainakaan enää saa kiinni.

Parhaimmillaan keskeneräinen työ on saanut tekijänsä valtaansa niin, että on välittömästi, kesken muuttopuuhien, joutunut asettumaan ompelukoneen ääreen ja täytynyt jatkaa siitä mihin vuosia sitten oli jäänyt.

Olisi tärkeää, että omat työt tulisi jotenkin tallennettua, joko luonnoksena ruutupaperille, paperi- tai digikuvana, sillä niin paljon ihminen elämänsä aikana ehtii. Olisi jälkipolviakin ajatelellen älykästä jättää jonkinlainen kädenjälki kädentöistään vai mitäpä tuumitte? Jos unohtaa keskeneräiset, kuinka mahtaa käydä niille valmiille, joista on jo vuosien saatossa luopunut.

Jätä kommentti 22/5/2006

Viisi litraa hernekeittoa

Keitin tiistaina viisi litraa hernekeittoa. Olen syönyt sitä koko viikon, mutta nyt ei enää maha kestä, vaikka valmistin keiton hitaasti hauduttaen, rakkaudella.

Tänään olemme matkalla pihansiivoustalkoisiin, haravat heilumaan ja kaatopaikkakuorma valmiiksi. Talkoissa tarjoillaan grillattua siankylkeä ja valkosipuliperunoita, nam, ehkä myös saunomme pihasaunassa illan päätteeksi.

Ai miksi syödä hernekeittoa koko viikko? No, kun ne ruokarahat meni golfkentälle viime viikolla. Elämähän on valintoja täynnä, onko ne aina järkeviä, sitä sopii miettiä.

t: kunto-ylös, paino-alas

Jätä kommentti 13/5/2006

Eilisen teeren tyttö

kauden ensimmäinen golfkierros takana ja täytyy myöntää, että kropassa tuntuu, etten ole enää eilisen-teeren-tyttö. Talven aikana sitä ehtii sanalla sanoen lösähtää, mitä tuota kaunistelemaan, ja touko-kesäkuun aikana alkaa kova kunnon kohotus. Sinänsä eilinen kierros antoi toivoa tulevasta, sillä jälkimmäinen ”ysi” meni tasoitukseni mukaisesti, ainakin lähes. Eikä tullut yhtään hutia.

t:kolesteroli alas-kunto ylös

Jätä kommentti 7/5/2006

Vain tilkkujen tähden

joskus 1990-luvun alkupuolella mietin elämääni ”neljänkympin-tuolla-puolen”. Sinne tuntui olevan NIIN pitkä matka, tuolloin jo sen ikäiset ihmiset tuntuivat ikälopuilta, vaan tässä sitä nyt ollaan, ”neljänkympin-tällä-puolen” enkä tunne olevani yhtään liian vanha oikeastaan mihinkään, paitsi ehkä jääkiekon pelaamiseen.

Tilkkuihin sekaannuin muistaakseni 1992 tai 1993, kuitenkin aika kauan sitten. Ensimmäiset tilkkutyöni saavat minut edelleen hyvälle tuulelle, sillä niin hassuja niistä tuli, kummallisen värisiä kummallisista kankaista. Onneksi olen valokuvannut suurimman osan, sillä muutenhan ne pääsisivät onneksi 😉 unohtumaan.

Nyt jos koskaan oli aika tehdä täyskäännös elämässä ja sen vuoksi aloitin yrittämisen ”vanhoilla päivilläni”. Kolmas ammatti/työura tähän ikään on lie sitä mitä valtiovaltakin meiltä vaatii ja toivoo. Maailmalla kierreltyäni olen nähnyt niin paljon ihania tilkkuiluun liittyviä juttuja, että miksi en toisi ainakin parhaita paloja meidän kaikkien ulottuville, miksi en?

Millaisia toiveita sinulla on uudelle tilkkuyrittäjälle? Kaikkien kaikkia toiveita en tietenkään pysty toteuttamaan, mutta jos edes muutaman. Kirjoita minulle toiveistasi

toivoo Paula

Jätä kommentti 27/4/2006

Matkailu avartaa ainakin lompakkoa

Tänne kirjoitan kokemuksiani matkoiltani, kunhan taas jonnekin pääsen.

Jätä kommentti 26/4/2006

Kaikki paitsi golfin pelaaminen on turhaa?

Siitä ei ole kuin reilut kaksi vuotta aikaa, jolloin vielä pidin golfinpeluuta “rikkaitten ihmisten” ajanvietteenä. Ajattelin, että siellä sitä patsastellaan hienoissa vetimissä pitkin väyliä ja esitellään itsensä lisäksi myös hienoja ja kalliita välineitä, kunnes jotain kummallista tapahtui. Kävimme muutaman kerran pienellä porukalla harjoittelemassa lyöntejä ja joku “onneton” seurueestamme keksi, että suoritetaan green cardit… pääsisi edes kerran elämässään kokeilemaan OIKEATA pelaamista OIKEALLA golfkentällä.

Siitä se sitten lähti, Juhannuksen jälkeen vuonna 2004 , suoritimme green cardit ja loppu on historiaa? Minulle, seutukunnan pahimmalle antiurheilijalle, löytyi laji, jossa saa olla lihava, ei tarvitse olla kaunis, mutta täytyy olla, ainakin vähän, taitava ja on oltava ehdottoman rehellinen pärjätäkseen, sillä myös hutit lasketaan lyönneiksi. Tarina jatkuu, uusi kausi on tuloillaan, olehan “kuulolla”. Tällä hetkellä tasoitus 31 😉

Jätä kommentti 26/4/2006

Next Posts


Aihealueet

Facebook

     PeeKaa Tuote
     
     Liity Facebook-faniksemme