Marraskuinen viikko Marokossa

joulukuu 7th, 2006

kahdenkymmenen vuoden jälkeen palasin Agadiriin, periaatteessa tiesin mikä siellä odottaa, mutta siitä huolimatta koin jonkin asteisen kaksi päivää kestäneen kulttuurishokin. Kahdeksankymmentä luvun puolen välin jälkeen työskentelin siellä kolme kuukautta, ja marraskuun ensimmäisenä päivänä palasin Atlantin afrikkalaiselle rannalle.

Lentokenttä oli uusi, nykyaikainen ja hieno, mutta entinen ”simputtava” byrokratia passintarkastuksessa otti meidän ”sydämellisesti” vastaan. Hitaasti matelevissa jonoissa ei ollut muita kuin meikäläisiä, juuri Suomesta saapuneita matkailijoita, mutta siitä huolimatta lähes jokaisella tarkastettavalla tuntui olevan jotain epäselvää maahantulokortissa, passin voimassaolossa, hotellin osoitteessa ainakin virkailijan mielestä. Sitkeästi jonotimme valitsemassamme jonossa, virkailijan vauhti hidastui, hidastui, hidastui, kunnes viimein hän nousi kopistaan ja kävi viittoilemaan meille hännänhuippuna oleville, että vaihtakaa jonoa. Ilmeisesti hänen tarkastuskiintiönsä tuli siltä päivältä täyteen ja ajatteli hidastelemalla lyhentää jonoaan.

Pieni Agadir oli kahdenkymmenen vuoden aikana muuttunut edukseen. Matkailijoita ajatellen ravintoloita, kahviloita, kauppoja jne. oli runsaasti, hinnat olivat pysyneet kohtuullisina ja etenkin varsinaisen turistikeskustan ulkopuolella oli todella edullista. Pitkä hienohiekkainen uimaranta oli siisti ja leveä, rantabulevardi samanlainen kuin missä hyvänsä ”Kanarialla”, joka sellaista bulevardia lomallaan kaipaa.

Säät olivat lämpimät, vaikkei aurinko paistanutkaan läheskään joka päivä. Ilmasto ihanteellinen lenkkeilyyn, kävelyyn ja golfinkin pelaamiseen eli liian kuumaa, mutta tarpeeksi lämmintä, jotta lihakset pysyivät vetreänä. Viikon aikana pelattiin kolmesti kahdella eri kentällä, toinen meikäläisten pörssille sopiva ja toinen ei, arvaapa kumpi kentistä oli hienompi?

Ostettavaa olisi ollut, vaikken mikään ostelija olekaan, mutta epämiellyttävä ”tinkiminen” ei jaksanut kiinnostaa, joten ostokset jäivät tekemättä. Oli hämmästyttävää, miten suuret hintaerot olivat tavallisten liikkeiden ja kiinteiden hintojen liikkeiden välillä oli. Sama tavara saattoi kiinteän hinnan liikkeessä hintalapun mukaan maksaa esim. 160 dirhamia ja rantakadun putiikissa 460 dirhamia eli joko 16 tai 46 euroa. Basaarin maustekauppias yritti myydä 5 pussillista mausteita 18 eurolla, jotka todellisuudessa sai marketista eurolla ilman minkäänlaista tinkimistä tai hermojen menetystä. Palvelu ravintoloissa oli hyvää ja kohteliasta, siitä täydet pisteet, mutta kaupankäynnistä jäi ikävä maku, vaikka tiesinkin entuudestaan mitä odottaa.

Viikon matka oli liian lyhyt tarpeeksi pitkään Marrakesin matkaan, jossa ”aiemmassa elämässä” tuli käytyä kerran viikossa. Jos ja kun vielä joskus Agadiriin, niin sinne olisi mukava mennä porukalla, vuokrata vaikkapa pikkubussi ja lähteä kiertelemään omin päin, kohti Casablancaa, kohti Saharaa ja tietenkin Marrakesiin. Agadir matkakohteena ei varmasti ole aitoa Marokkoa, joten paljon jäi vielä kokematta ja näkemättä. Vaihtelunhaluiset: tervemenoa Agadiriin.

Entry Filed under: Matkustelu

Jätä kommentti

Required

Required, hidden


Kalenteri

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« heinä    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31  

Uusimmat jutut