Vain tilkkujen tähden

joskus 1990-luvun alkupuolella mietin elämääni ”neljänkympin-tuolla-puolen”. Sinne tuntui olevan NIIN pitkä matka, tuolloin jo sen ikäiset ihmiset tuntuivat ikälopuilta, vaan tässä sitä nyt ollaan, ”neljänkympin-tällä-puolen” enkä tunne olevani yhtään liian vanha oikeastaan mihinkään, paitsi ehkä jääkiekon pelaamiseen.

Tilkkuihin sekaannuin muistaakseni 1992 tai 1993, kuitenkin aika kauan sitten. Ensimmäiset tilkkutyöni saavat minut edelleen hyvälle tuulelle, sillä niin hassuja niistä tuli, kummallisen värisiä kummallisista kankaista. Onneksi olen valokuvannut suurimman osan, sillä muutenhan ne pääsisivät onneksi 😉 unohtumaan.

Nyt jos koskaan oli aika tehdä täyskäännös elämässä ja sen vuoksi aloitin yrittämisen ”vanhoilla päivilläni”. Kolmas ammatti/työura tähän ikään on lie sitä mitä valtiovaltakin meiltä vaatii ja toivoo. Maailmalla kierreltyäni olen nähnyt niin paljon ihania tilkkuiluun liittyviä juttuja, että miksi en toisi ainakin parhaita paloja meidän kaikkien ulottuville, miksi en?

Millaisia toiveita sinulla on uudelle tilkkuyrittäjälle? Kaikkien kaikkia toiveita en tietenkään pysty toteuttamaan, mutta jos edes muutaman. Kirjoita minulle toiveistasi

toivoo Paula

Jätä kommentti 27/4/2006

Matkailu avartaa ainakin lompakkoa

Tänne kirjoitan kokemuksiani matkoiltani, kunhan taas jonnekin pääsen.

Jätä kommentti 26/4/2006

Kaikki paitsi golfin pelaaminen on turhaa?

Siitä ei ole kuin reilut kaksi vuotta aikaa, jolloin vielä pidin golfinpeluuta “rikkaitten ihmisten” ajanvietteenä. Ajattelin, että siellä sitä patsastellaan hienoissa vetimissä pitkin väyliä ja esitellään itsensä lisäksi myös hienoja ja kalliita välineitä, kunnes jotain kummallista tapahtui. Kävimme muutaman kerran pienellä porukalla harjoittelemassa lyöntejä ja joku “onneton” seurueestamme keksi, että suoritetaan green cardit… pääsisi edes kerran elämässään kokeilemaan OIKEATA pelaamista OIKEALLA golfkentällä.

Siitä se sitten lähti, Juhannuksen jälkeen vuonna 2004 , suoritimme green cardit ja loppu on historiaa? Minulle, seutukunnan pahimmalle antiurheilijalle, löytyi laji, jossa saa olla lihava, ei tarvitse olla kaunis, mutta täytyy olla, ainakin vähän, taitava ja on oltava ehdottoman rehellinen pärjätäkseen, sillä myös hutit lasketaan lyönneiksi. Tarina jatkuu, uusi kausi on tuloillaan, olehan “kuulolla”. Tällä hetkellä tasoitus 31 😉

Jätä kommentti 26/4/2006