romuttaa kaksi uuden vuoden lupasuta kerralla… tipaton tammikuu ja kankaanostokielto …ainakin kuvainnollisesti. Ostamalla tämän paneeliuutuuden nettikaupastani voit surutta siirtyä muiden tekemiesi lupausten rikkomiseen.
Kivanvärinen? hieman vanhanaikainen olutta -paneeli on yksi miehille/melkein-jo-miehille sopivista uutuuksista? Varoitus seuraavassa tiedossa huonoa läppää: puodissa asiakkaan kanssa ideoimme paneelista kivan ”pahvimäyräkoiranpeiton” heh. Lisäksi valikoimissa on hälytysajoneuvoja, jalkapalloja ja vanhoja autoja. Uusien kankaiden tulo on kituliasta. Jo viime syksynä tilasin uutuudet, mutta näyttävät tulevan ikävästi pienissä erissä ilman ennakkoilmoitusta, joten en voi olla varma, milloin kaikki ovat lopullisesti perillä. Muutamat tilaamani sarjat saapuivat niin, että kolme neljästä tuli ja yksi sarjan kankaista puuttuu. Pehmeetä touhuu 😉
Asiasta toiseen. Tilkkulehtien saatavuus kirjakaupoista/marketeista on aika heikkoa. Niinpä kaivelin esiin muutaman suomalaisen lehtitalon, joista on mahdollista tilata eurooppalaisten ja amerikkalaisten harrastelehtien vuosikertoja, joistakin jopa irtonumeroita. Esim. monenmoisia tilkku- ja käsityölehtiä voi tilata täältä. Siihen en ota kantaa onko kallista vai halpaa, mutta on kuitenkin mahdollista. Sieltä läytyy myös espanjalainen Labores del Hogar ristipistolehtikin, jota joskus pikkutyttönä ristipistoja harrastaessani vähillä rahoillani ostelin. Kaikki numerot ovat vielä tallessa. Lisää tilkkulehtiä löytyy myös täältä ja täältä. Linkkejä klikkailemalla toivottavasti tupsahdat aina uuteen lehtitaloon. Mukavaa vuodenalkua, päivät jo pitenevät.
24/1/2015
ristiriitaisin tuntein jätän viime vuoden taakseni. Mennyt vuosi ei bisnes-mielessä oikein koskaan alkanutkaan. Jokainen kuukausi ja viikko on uusi mahdollisuus onnistua tai epäonnistua, aikansa sitä toivoo ja jaksaa toivoa, mutta jossain vaiheessa alkaa tuntua epätoivoiselta kilpajuoksulta. Touhua ja tekemistä on riittänyt, mutta käteenjäävä osuus on luvattoman pieni valtavaan työmäärään nähden. Jos meillä on ”elämäntapa-kutsumusammatti-sairaanhoitajia”, niin meillä on myös melkoinen läjä ”elämäntapa-kutsumusammatti-yksinyrittäjiä-köyhyysrajalla”. Kuulun jälkimmäisiin.
Mutkikkaaksi nettikauppiaan ja pienimuotoista käsityöyrittäjyyttä harjoittavan yksinyrittäjän elämän tekee moni asia. En ala yhteiskuntaa, verotusta tms. syyttelemään, sillä itsehän olen valintani aikoinaan tehnyt, mutta tiedoksi muille, jotka toiminimeä suunnittelevat ja vaikkapa pienestä ”ompeluputiikista” haaveilevat.
Olet henkisesti töissä 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa, fyysisesti työviikkosi on 6-päiväinen. Seuraavan päivän, viikon, kuukauden tuoista ei ole mitään varmuutta, ellet kestä sellaista epävarmuutta elämässäsi, unohda koko juttu heti alkuunsa. Kuulostaa komealta, olet itse oman yrityksesi toimitusjohtaja, markkinointivastaava, talousjohtaja, myyntijohtaja, myyjä puodissa/messuilla jne. Olet myös yleismiesjantunen, joka siivoaa, pakkaa tilaukset, hankkii pussit, kassit, teipit ja pakkausmateriaalit, huolehtii maksuliikenteen, päivittää nettikauppaa, pystyttää ja purkaa messuosaston, taistelee maksupäätteen toimintahäiriöissä pankin, laitetoimittajan, operaattorin ja maksujenvälittäjän ristitulessa. Suunnittelee tulevat tuotteet, tilaa ne milloin mistäkin, edullisimmat ja hieman erilaiset löytääkseen, usein vain todetakseen, että juuri tilatut tuotteet saat paljon edullisemmin huutonetistä, fb-ryhmästä, ebaystä tai jostain ulkoimailla sijaitsevasta kilpailijasta eli ulkomaisesta nettikaupasta.
Meitä suomalaisia on verraten vähän, runsaat 5 miljoonaa. Suomalaisia kädentaitajia on myös varsin vähän, ammatikseen kädentaidoilla eläviä on kourallinen ja tässä taloudellisessa tilanteessa pian vielä pienempi kourallinen. Menestyäkseen ammattikäsityöläinen tarvitsee myyntiä, myyntiä joka on perhanan kallista harrastelijoiden hintoihin verrattuna, sillä ammattikäsityöläisen hinta sisältää aina arvonlisäveroa 24% ja tuloveroa jonkun tuloveroprosentin mukaan. Siis niitä veroja ja rahoja, joilla tätä yhteiskuntaa pyöritetään. Käsinkudottuja lapasia ei voi myydä kympillä, töppösiä 12 eurolla, helmikoruja kuudella, pehmopöllöä parilla kympillä eikä tilkkutyöliinaa viidellätoista eli pelkkän materiaalin hinnalla.
Meitä suomalaisia on niin vähän, ettei meillä mielestäni ole varaa siirtää kaikkia ostoksiamme maanrajojen ulkopuolelle, vaikka se on nettiaikana on jo varsin helpoksi tehty ja vielä helpommaksi tullaan tekemään. Usein netistä ostaessaan, ei edes tule ajatelleeksi, mihin omat rahat päätyvät ja kenen elämää ja yhteiskuntaa rahat hyödyttävät. Nettikauppa voi olla suomeksi, mutta ostokseesi sijoittamasi rahat valuvat Saksaan, Tanskaan, Kiinaan tai minne hyvänsä, ainahan sitä ei edes tilatessaan tiedä. Mikäli satut ostamaan EU:n ullopuolelta, tulee ostoksen ja rahdin yhteissummasta riippuen maksettavaksi arvonlisäveroa ja tullia maahantuonnin yhteydessä… ja tästä jaksetaan erilaisilla palstoilla valittaa.
Miksi sama tavara on sitten kalliimpi suomalaisessa nettikaupassa kuin vaikkapa saksalaisessa? …ostasin minäkin Suomesta, mutta kun tämä koiranruoka nyt vaan on Saksassa 6 euroa/kilo halvempaa ja tuodaan vielä kotiovelle ilmaiseksi… Jos saksalainen koiranruokakauppias myy vuodessa koiranruokaa vaikkapa 2 miljoonaa kiloa ja suomlaianen samaa merkkiä 200 kiloa, on liene helppo arvata kumman myyjän ostohinta on alhaisempi? Ostohinta vaikuttaa olennaisesti jälleenmyyntihintaan. Tämä esimerkki ei ole todellinen, vaan ihan omasta hatusta vedetty.
Itse olen törmännyt samantyyppiseen hinnoitteluun ihan kotimaisten maahantuojien kanssa, välikäsien määrä nostaa aina lopputuotteen hintaa, jokainen ottaa oman siivunsa kauppatavarasta. Mitä useampi jakaja sitä korkeampi hinta kuluttajalle. Miksi sitten ostat maahantuojalta, mikset tyhmä tilaa suoraan valmistajalta? Sopimukset on tehty sellaisiksi, että valmistaja aina pyytää meitä jälleenmyyjiä kääntymään oman maan maahantuojan puoleen ja kierre on valmis, nämä XX-merkkiset tuotteet nyt vaan maksavat näin paljon enemmän Suomessa kuin jossain muussa EU-maassa.
Meitä suomalaisia on niin vähän, että kääntämällä selkämme suomalaisille kivijalkakaupoille, nettikaupoille, rakennusmiehille ja ammattikäsityöläisille kurjistamme vain oman valtiomme hyvinvointia ja palveluita laidasta laitaan tulevaisuudessa. Seuraavalla kerralla, katso mihin rahasi menevät, onko hammaslääkäriasemasi suomalainen vain monikansallinen yritys, suomenkielinen nettikauppasi suomalainen vai tanskalainen. Jo pienillä muutoksilla, ainakin osa kulutukseen käytettävistä olevista varoista, alkaisi hyödyttää omaa yhteiskuntaamme. Näissä merkeissä toivotan parempaa vuotta 2015… huh, huh, tästä ei tullut uudenvuodenpuhe vaan aikamoinen Uuden Vuoden Vuodatus. Anteeksi ja näkemisiin ;-).
Kommentoi alle, asialliset kommentit laitan näkyviin.
1/1/2015